Keskustan ryhmäpuheenjohtaja Timo Kallin varomaton vaalirahoituslausunto on käynnistämässä lain muuttamisprosessin. Kalli itse paljasti suuret yrityslahjoittajansa ja lupasi jopa palauttaa ilmoittamatta jättämänsä lahjoitukset.
Kallin lisäksi samat tahot, Ruukki Group ja sijoitusyhtiö Ajanta sekä liikemiesyhteisö Kehittyvien Maakuntien Suomi ovat rahoittaneet useita muitakin kokoomus- ja keskustanehdokkaita. Heistä ympäristöministeri Paula Lehtomäki on vallirahoitustaan hoitaneen Tuomo Määtän kanssa halunnut täydentää OM:lle antamaansa lakisääteistä ilmoitusta: aiempi vakuutus, ettei rahoittajissa ole yli 1.700 euroa lahjoittaneita, muuttui muotoon, että kaikki neljä lahjoittajaa ovat antaneet yli 1.700 euroa kukin. Lehtomäki ei kuulemma harkitse rahojen palauttamista.
Vaalirahoitusilmoitusten täydennyksiä tullee vielä lisää. Ainakin pitäisi tulla, jos lain mukaan elettäisiin. Kysymyshän on myös edustajiksi ja varaedustajiksi valikoituneiden moraalista.

Vaalirahoituslain rikkominen näyttää olleen hyvin yleistä. Esimerkiksi Kallin ja Lehtomäen puoluetoverin, valtakunnanoikeudessakin tuomitun Kauko Juhantalon rahoitus kertyi lähes yksinomaan säätiöltä, jota ei ollut rekisteröity. Nyt, varaedustajaksi jäänyt Juhantalo ei ole antanut koko ilmoitusta.
RKP ehdokkaineen on puolestaan saanut vaalitukena miljoonissa laskettavan määrän euroja ruotsikielisten yritysjohtajien muodostamalta säätiöltä. Sitä verrattiin jopa rahanpesuun - aiheellisesti, koska rahan alkuperä siinäkin hävitettiin.
Myös Päivi "Paavon vaimo" Lipposen huomattavaksi vaalirahoittajaksi ilmoitettiin säätiö, jota ei ollut rekisteröity. Yhdyshenkilöiden tiedot johtivat SAK:laiseen Kansan Sivistystyön liittoon.
Julkisuuteen saatettujen tietojen mukaan v. 2003 vaaleissa myös Eero Heinäluoma sai SAK:lta vaalirahoitusta, joka jäi häneltä kokonaan ilmoittamatta. Uusimmassakaan Heinäluoman ilmoituksessa ei ole SAK:n rahoja, työväenyhdistykseltä ja kirjatyöläisten yhdistykseltä sentään runsas 10.000. Heinäluoman seminaarit tuottivat runsaat 50.000 euroa, lähes 2/3-osaa koko vaalibudjetista. Noitten seminaarien kautta syötetään huomattavia rahasummia julkista vaalitukea; kunnat ja maakuntaorganisaatiot lunastavat niiden korkeahintaisia lippuja tasapuolisesti kolmen suurimman puolueen nimeämiin seminaareihin. Enemmistöpäätöshän riittää.

Vaalirahoituslain rikkominen on niin yleistä, ettei kai kukaan enää usko niihin. Lain puute oli yleisesti tiedossa jo ennen korruption kitkemiseen pyrkivän Crecon maaraporttia Suomesta. Maan tapa sekin, että kansanedustajien lahjonnan kieltävä laki ei ole edennyt kansanedustajien hallinnoimissa instansseissa.

Maa tapaa noudatti myös eduskunnan oikeusasiamiehen vaalirahoitusasiasta tekemä kantelupäätös:
Sen lisäksi, että asiaa on tarkasteltava yleisenä lain kunnioittamisena, saattaa kyseeseen tulla myös rikosoikeudelliset seuraamukset. Vaalirahoituslain mukaan OM voi koota annetuista vaalirahoitusilmoituksista rekisterin. Väärän merkinnän antaminen viranomaisen ylläpitämään rekisteriin on rikoslaissa sanktioitu teko.
EOA ei ottanut mitään kantaa sen enempää yleiseen lain kunnioittamiseen kuin mahdolliseen rekisterimerkintärikokseenkaan, ei edes vaalirahoituslain puutteellisuuksiin. Hän ehdotti, että kantelija voi - niin halutessaan - tehdä rikosilmoituksen poliisille.
Myös EOA olisi - niin halutessaan - voinut lähettää asian poliisin tutkittavaksi.
EOA ei halunnut. Maan tapa sekin.

Lisäys 16.5.08  Päivi Lipponen oikaisi em. tietoja sähköpostitse:  Hänen vaalipäällikkönsä Ulla Vuolanne on töissä Kansan Sivistysrahastossa, ei Kansan Sivistystyön liitossa. Ja hänen vaalirahoituksestaan on huolehtinut Phoebus ry.
Vuoden 2003 vaaleissa yhteisöksi ilmoitetiin Phoebus säätiö, josta ei ollut tietoa PRH:n rekistereissä. Phoebus ry on rekisteröity 18.6.2004.
Phoebus -nimisen rahaston omistanut pankkiiriliike ilmoitti, ettei heillä ollut tietoa ko. säätiöstä eikä mitään tekemistä sen kanssa.