Eero Heinäluoma yllätti itsensä ja kotiyleisön - ainakin sdp:n puoluevaltuuston - ilmoittamalla, ettei asetu ehdokkaaksi sdp:n puheenjohtajaa valittaessa syyskuussa. Ratkaisu ei kuulemma johtunut siitä, etteikö halua tehtävään olisi ollut. Homma ei vain onnistunut, tie oli liian kuoppainen ja luntakin tuli tupaan tuon tuosta; "ei ole mun juttu", totesi Eero.
Paavo Lipposen jälkeen lähes uutena messiaana puolueen puheenjohtajaksi huudetusta Eerosta ei tullut moosesta mooseksen paikalle. Ensitöinään hän suututti AY-väen hyväksymällä rajavartijoiden lakonmurtolain kuulematta ketään ja mitään puoleen elintä. Seuraavaksi hän petti koko Sdp-läisen aatteen runnaamalla varallisuusveron poiston eduskuntaryhmän päätökseksi. Eläkeläiset ja opiskelijat sdp oli jo aiemmin heittänyt yli laidan leikkaamalla heidän etujaan hallitusvastuussa 12 vuotta.

Heinäluoma kertoi kantavansa tuolla tavalla vastuuta sdp:n heikosta vaalimenetyksestä; 10 kansanedustajapaikan - prosentteina tuplasti suurempi - tappio on karvas mille tahansa puolueelle. SAK-taustainen Heinäluoma joutui toteamaan, että SAK-lainen johtamiskulttuuri ei sittenkään ollut suoraan adoptoitavissa johtavaan kansanpuolueeseen. SAK:n karkeasti flopannut TV-kampanjakin henkilöityi taustan vuoksi nimenomaan Heinäluomaan.

Heinäluoman ilmoitus sekoitti sdp:n pasmat laajemminkin. Ei ihmetellä pelkästään puoluejohdon Heinäluoman uudelleenvalinnan pohjaksi jyrkästi torjumaa kansanäänestystä, nyt ihmetellään myös nouseeko uudeksi puheenjohtajaksi Erkki Tuomioja vai joku naisista. Kummassakin on kipuilemista vahoille puoluejyrille.