Talkoolla tehty työ on todella arvokasta. Säynätsalolainen Kauko Isomäki sai siitä kouriin – tai pitänee sanoa lompakkoon – tuntuvan esimerkin, kun Jyväskylän kaupunki lähetti hänelle rantavesaikon raivaamisesta 7.000 euron laskun. Osapuolilla on jyrkkä näkemysero sekä tehdystä työstä, että sen tarpeellisuudesta.

Isomäki osallistui Jyväskylän Säynätsalon kyläyhdistykseltä pyytämiin rannan raivaustalkoisiin keräämällä kaupungin puisto-osaston kaataman rantapusikon risuja. Sateiden alkaessa raivaus jäi puisto-osastolta kesken, jolloin Isomäki jatkoi työtä oma-aloitteisesti vuokraamallaan raivaussahalla. Kaupungin rakennustarkastaja Kari Ström ei tykästynyt Isomäen oma-aloitteisuuteen; rantaa tuli kuulemma raivattua liikaakin.
Erimielisyytä on raivatusta puustostakin. Strömin mukaan Isomäki kaatoi rannan koivutkin, Isomäen kokoamista risuista otetuissa valokuvissa näkyy kuitenkin vain lähinnä pajukkoa ja jokunen leppäroitakka. Ström puolestaan vetoaa kaupungin ennen raivaustyön alkua suorittamaan katselmukseen.
Edellisessä työpaikassaan Laukaan kunnan rakennustarkastajana Kari Ström sai tuomion kuulemisvelvoitteen laiminlyömisestä annettuaan Shell Oy:lle luvan korkeimman hallinto-oikeuden määräämän suojapuuston kaatamiseen. Tässä tapauksessa korkein hallinto-oikeus ei ole käsitellyt rannan kasvustoa koskevaa asiaa.

Osapuolilla on erilainen käsitys myös rannan omistussuhteista. Isomäen ja hänen asianajajansa Olli Santalan mukaan alue on täyttömaata ja kuuluu siis Muuramen vesiosuuskunnan omistukseen, joten Jyväskylän kaupunki ei ole edes asianomistaja jutussa. Strömin mukaan alue ”on hankittu” Jyväskylän kaupungin omistukseen 1990-luvun puolivälissä. Siitä lienee olemassa maakaaren mukainen saanto; muulla tavallahan kiinteistön omistussuhteet eivät voisi muuttuakaan.
Järeät aseet on jo otettu käyttöön. Strömin Jyväskylän kaupungin puolesta tekemä rikosilmoitus on menossa syytäjän harkintaan, Isomäki ja Santanen puolestaan harkitsevat rikosilmoituksen jättämistä Strömin toimien mahdollisista laittomuuksista.