Viime vuoden alusta aloitetut EU:n sokerituotannon leikkaukset eivät ole toteutuneet tavoitellulla tavalla. Tavoitteena oli n. 6 miljoonan tonnin supistus, 40% yhteensä 15 miljoonan tonnin tuotannosta. Tuotanto supistui vain 1,8 miljoonaa tonnia. Tuottajien määrä kyllä supistui; nyt markkinat ovat n. 10 suurtuottajan hallussa.
Oman sokerituotantonsa puolittamiseen "torjuntavoittona" suostunut Suomi onnistui keskimääräistä paremmin, noin 40% supistus. Sitä ennenkin kolmanneksen käyttämästään runsaasta 200.000 tonnista tuonut Suomi tuo nykyisin puolet
Euroopan sokerista noin puolet tuottaneet Ranska ja Saksa eivät ole vähentäneet tuotantoaan lainkaan. Ranska kulutti omasta noin 4 miljoonan tonnin tuotannostaan itse vain runsaan puolet ja Saksa lähes samansuuruisesta tuotannostaan 3/4-osaa. Niiden yhteinen vientitarve on ollut suurempi kuin koko EU-alueen ylijäämä ja n. 40% koko supistustavoitteesta. Ylijäämäkummallisuus selittyy WTO-neuvotteluilla, joissa markkinoitten vapauttaminen tekisi EU:sta sokerintuojan; sokeriruoko on ylivoimainen raaka-aine Euroopassa viljeltyyn juurikkaaseen verrattuna.

Tulos ei voinut olla yllätys ainakaan EU-byrokraateille. Uudistushanketta selvittänyt MMM:n vastuututkija Ellen Huan-Niemi raportissaan:
"EU:n sokeripolitiikan uudistus suuntaa tukijärjestelmän vain harvoille jäsenmaille. Näin EU-maista kilpailukykyisimmät maat pärjäävät maailmanmarkkinoilla nykyistä paremmin."

Uudella kierroksella komissiolla on aikomus luopua maakohtaisista kiintiöistä. Suomessa se tarkoittaisi viimeisenkin tehtaan sulkemista. Kun ei olisi jalostusta, ei olisi raaka-ainetuotantoakaan. Suomalaiset juurikastuottajat saisivat panna koneensa "loppusijoitukseen" – ja rehuteollisuus etsiä korvaavan valkuaisainelähteen. Geeniviljelyn oveahan ollaan rehutuotantoon raottamassa myös Suomessa.

Ainakin maa- ja metsätalousministeriö uhkaa torjua kiintiöiden poistamisen. Tosin PM Matti Vanhanen puuttunee ministeriön kaavailuihin torjuntavoittojen jatkuvuuden nimissä; EU:n yhteinen etu on aiemminkin ohittanut Suomen edun Vanhasen preferensseissä. Vanhanen halunnee olla jatkossakin mukana kaikissa niissä pöydissä, missä Suomen etua kavennetaan.
MMM voisi harkita konsulttiapua Puolasta neuvotteluja varten; se ei suostunut uhrautumaan puolalaista elintarviketuotantoa syrjineen Venäjän kosiskelemiseksi, vaan antoi "laivan" mennä karille. Myös Virossa näköjään hallitaan EU-neuvottelut Suomea paremmin. Sillä ei ole omaa sokeriviljelyä, mutta tuotantokiintiöitä on, jopa Suomen vientiä varten. Myös päästökaupassa yli puolet energiastaan palavalla kivellä tuottava Viro pärjäsi hyvin. Se sai päästökiintiöitä enemmän kuin sillä on päästöjä.

Lisäys 27.9.07:  Turpiin tuli – tälläkin kerralla.
Komission supistusohjelma vahvistettiin (suurten EU-maiden) enemmistöpäätöksellä. Komission kanssa tehdyt sopimukset eivät olleet niihin käytetyn paperinkaan arvoisia – tälläkään kertaa.
Suomen sokerituotannon jatkuvuus on nyt tanskalaisen Danisko A/S:n käsissä. MMM Sirkka-Liisa Anttila näki "torjuntavoittona(?)" mahdollisuuden, että Danisco ei satojen miljoonien "tapporahan" houkuttelemanakaan sulje Suomessa olevaa sokeritehdastaaan.