Kunnat ovat taas jättäneet hakemuksensa harkinnanvaraisesta valtionavusta. Esimerkiksi Keski-Suomen kunnista enemmän kuin joka toinen, 17 kuntaa 30:stä, haki yhteensä 18 miljoonan euron avustuksia. Suurimman hakemuksen jätti Keuruu, 3,7 M€, ja asukasta kohti laskettuna Kinnula, 517 €/kuntalainen.
Jaettavaa on kuitenkin aikaisempaa vähemmän. Viime vuoden 40 M€ potti on kutistunut 26,5 miljoonaan euroon. Pienennystä perustellaan halukkuudella vähentää harkinnanvaraisen avun merkitystä kuntien taloudelle.

Valtio on kuristanut kuntien taloudellista asemaa myös muilla keinoin: kunnilta tilittämättä jätettyjen valtionosuuksien pakkolaina odottaa yhä maksatustaan vaikka valtion sai pelkästään Fortumin yllätysosingoista siihen verrattuna lähes kaksinkertaisen tuloerän, 500 M€.
Samanaikaisesti kuntien velvoitteita on lisätty antamatta niille niiden vaatimaa kuluhyvitystä. Pelkästään Matti Vanhasen hallituksen toteuttamasta kansanterveyspaketista koitui kunnille n. 350 M€ lisäkustannukset, kun yhteensä 700 M€ lisäkuluista hyvitettiin vain puolet. Rationointihyödyksi laskettu 200 M€ sisältyy jo summiin Siitäkin osa kiertyy kunnille verotulojen alentumisen kautta.

Kuntien taloudellinen ahdinko on kiistatta hallituksen tietoinen valinta; se on se valtiovallan valitsema fiskaalinen kuristus, jolla kuntarakenteen uudistuksesta pyritään tekemään välttämättömyys.
Uudistuksella pyritään suurentamaan kuntakokoja ja vahvistamaan kasvukeskusten asemaa. Samalla se tarkoittaa myös haja-asutusalueiden ja kauempana aluekeskuksista sijaitsevien alueiden aseman kurjistumista. Kaikista huonoimmin pärjäävät valtaväylien ulkopuolelle jääneet kunnat, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia hankkia työllistäviä yrityksiä alueelleen. Aikanaan ne selviytymismahdollisuutensa menettäneinä pakkoliitetään suurten keskusten reservaateiksi, joitten väestö poistuu omia aikojaan, viimekädessä hautausmaille.

Kuntarakenteen uudistamiseen saatiin toinenkin ulottuvuus, kun Helsinki päätyi vaatimaan osaa Sipoosta itselleen. Liitettäväksi alueeksi se valikoi meren rantaa ja hyvien veronmaksajien asuttaman alueen. Hallitus kiirehtikin jo tukemaan hanketta, jota voi kutsua vain siirtomaapolitiikan kansalliseksi sovellukseksi. Vahvemmat valtaavat "yleisen edun" nimissä heikommat "siirtomaikseen".

Kuntarakenneuudistuksesta pitäisi arvioida sen seurauksia myös liitosalueille. Vähintäänkin pitäisi sopia siitä, että aiotaanko pitää koko Suomi asuttuna, ja jos ei, niin mitkä alueet on tarkoitus tyhjentää. Aiottu kunta"uudistus"malli tekee sen joka tapauksessa, ja olisi varmasti syytä varautua yllättäviin dehabilisoitumisiin. Mieluiten suunnitellusti.