Kokoomuksen Ahti Vielma surkutteli eläkkeiden jälkeenjääneisyyttä Keskisuomalaisessa 12.4. julkaistussa kirjoituksessaan "Hallitus unohtanut eläkeläiset".
Vielma unohti mainita, että nimenomaan kokoomuksen Sauli Niinistö oli tuon jälkeenjääneisyyden aiheuttaja. Toimi Kankaanniemi omalta osaltaan jo muistuttikin tuosta edustajakollegaansa kertaamalla pohjaosan leikkauksen ja taitetun indeksin syntyhistorian.
Sinällään on myönteistä, että kokoomuskin jo katuu tekojaan, mutta kansanedustajalla luulisi olevan tehokkaampiakin keinoja tiedossaan olevan virheen korjaamiseksi kuin kirjoittaa vaalien lähestyessä vaalipiirinsä lehden yleisönosastoon. Niitä tehokkaampia keinoja Vielmakin olisi voinut käyttää jo kolmen vuoden ajan.

Niinistön syntilistaan on lisättävä myös kansaneläkkeen pohjaosan kahdenkertainen leikkaaminen. Sen toisen leikkauksen hyöty lahjoitettiin eläkevakuutusyhtiöille. Koskeeko kokoomuksen katumusharjoitukset myös tuon virheen korjaamista; sopimuksiahan ei saanut rikkoa?
En usko olevani kovinkaan väärässä todetessani, että siinä missä pankit saivat Koiviston konklaavilta avoimen valtakirjan täyttää kasinopeleissä tyhjentyneet rahastonsa kansalaisten varoilla, annettiin vastaava privilegio vakuutusyhtiöille tuolla pohjaosaan toisella leikkauksella. Eläkeläisiltä ryöstetty potti oli noin 100 miljoonaa euroa vuodessa, ja ryöstö jatkuu edelleen.
Sopimusten mukaista yhteensovittamista on yritetty palauttaa kaikissa laillisissa valituselimissä - turhaan. Eduskunnan oikeusasiamieskin vain vääntelee ongelmaa sotkeutuen jopa omaan näppäryyteensä. Tuota prosessia olen kuvannut myös nettisivuillani. Ensiksi kanteluun antamassaan vastauksessa Dno 3031/4/04 EOA Riitta-Leena Paunio selitti ao. viranomaisen käyttäneen hänelle kuuluvaa harkintavaltaa. Kysymyksen valvovan viranomaisen menettelyn asianmukaisuudesta EOA sivuutti täysin. 
Uudessa tutkintapyynnössä pyydettiin täsmennystä, missä lainkohdassa tuollainen harkintavalta on annettu. Tällä kertaa vastauksen antoi Vakuutusvalvonta, joka kannanotollaan 17.3.2006 Dno 97/410/2005 vakuutusyhtiön selitystä toistaen vahvisti vakuutusyhtiöllä olleen oikeus muuttaa eläkesääntöjään; "kirjeenne ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin".
Kohdallaan selitys ei ole vieläkään. Ainakin ministeri Liisa Hyssälä tiesi kertoa kirjalliseen kysymykseen KK 561/2004 antamassaan vastauksessa, että sopimus oli vakuutetun ja vakuutusyhtiön välinen, eikä sitä voinut säädellä lailla. Tuossa sopimuksessa on myös säädökset, kuinka sopimuksen muuttaminen edellyttää molemminpuolista sopimista. Vielä kummallisempi Vakuutusvalvonnan kanta on sitä taustaa vasten, että se tiesi varmuudella vakuutusyhtiön muuttaneen maksuperustetta vasta eläkepäätöksensä jälkeen; aprillia, emme maksakaan eläkettänne sopimuksen mukaisena.

Tuollaista kieroilua ei voi selittää tahattomana taikka inhimillisenä erehdyksenä, ei myöskään asian ymmärtämisellä väärin. Kyse on varmuudella tahallisesta laittoman menettelyn sallimisesta.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kynnet eivät näytä pystyvän vakuutusyhtiöitten ja niitä valvovien viranomaisten toimiin. Siihen voi olla vain yksi selitys: menettelyllä on poliittinen hyväksyntä, ja oikeusasiamiehenkin on uudistettava paikkansa eduskunnassa neljän vuoden välein.
Lakiahan tuosta noudatetusta menettelystä ei voi tehdä rikkomatta perustuslaissa turvattua sopimusvapautta. Siispä noudatetaan Koiviston konklaavissa omaksuttua käytäntöä: kun jotakin ei voi tehdä laillisesti, tehdään se laittomasti ja valjastetaan koko hallinto- ja oikeuskoneisto hyväksymään menettely.