Entä kuinka suuri on riittävän suuri?
Jyväskylän väkiluku kasvoi viime vuonna lähes 900 hengellä ja hipoo jo 85.000 rajaa. Saman aikaisesti tuskaillaan kaupungin pienuutta ja haikaillaan kuntaliitosta vastahakoisen Jyväskylän maaliskunnan kanssa. Puhutaan reikäleipäkuntien yhdistämisestä, mutta maalaiskunta on pikemminkin nakkisämpylä. Onhan se Muuramen suunnassa auki ja "sarapuolellakin" vain kapea kaistale Jyväskylän ja Laukaan välissä. Yhdentymisen toivotaan saavan vauhtia vireillä olevasta kuntarakenteen uudistamisesta.

Kuinka suuri Jyväskylän tulisi olla, jotta se olisi riittävän iso?
Onko esimerkiksi Helsinki riittävän iso? Ei ilmeisestikään, koska Helsingin ympäristökuntia ollaan runnomassa samojen rajojen sisälle. Helsingissä on 2005-väestötilaston mukaan 560.000 asukasta, Suur-Helsingissä 988.000. Tuolla kriteerillä Suomeen mahtuisi vain 5-6 kuntaa. Mutta jäisikö vielä silläkin kuntarakenteella paineita kasvattaa kuntakokoa? Pystytetään Imatran pohjoispuolella ja kyltti "Tervetuloa Helsinkiin. Keskusta 280 km"?

Kuntarakenteen muutosta perustellaan riittävän suurella väestöpohjalla palveluiden turvaamiseksi. Yksittäisen kunnan väestömäärä kieltämättä kasvaa kuntia yhdistämällä, mutta ei sillä yhdistyvien kuntien yhteinen väestömäärä mihinkään muutu. Väestöpohja ei siis rajoja siirtelemällä kasva.
Enkä ymmärrä miten yksittäisen potilaan hoitaminen halpenisi potilaita maatieteellisesti siirtämällä. Ajatukseen täytyy sisältyä jonkinlainen visio tukkualennuksesta. Koska palveltavien määrä ei kuntarajoja siirtelemällä muutu, pitää pyrkimyksenä olla palvelevien määrää vähentäminen; entistä harvemmat tekevät entistä enemmän töitä. Kasvatetaan luokka- ja päivähoidon ryhmäkokoja, vanhuksia vain varastoidaan, sairaalatkin siirtyvät pääosin itsepalveluun?
Joissakin erikoispalveluissa - esimerkkeinä vaikkapa laboratorio- ja röntgenpalvelut - väestöpohja saattaa olla riittämätön oman palvelun tuottamiseen. Mutta silloinkin palvelu voidaan tuottaa useamman kunnan yhteispalveluna. Kuntaliitot ja sairaanhoitopiirit ovat sellaisia. Kuntaliitosten vaihtoehtona on siis selvästikin verkostoituminen ja yhteispalvelut, ja sellaisiahan jo toteutetaankin.
Aikoinaan uskottiin, että maapallo on litteä ja sillä on äärimmäinen reuna. Kuntakentässä näyttää tuollainen ajatus olevan edelleen voimassa. Sen maailman rajana on kunnan raja.
Tosiasiassa kuntarajalla ei kysytä passia, ja sen molemmin puolin käytettävä valuuttakin on sama. Jos liike-elämä pystyy hoitamaan palvelut kuntarajan yli - automarketin kassalla ei kysytä kotikuntaa - niin miksi vastaava on kunnallishallinnossa mahdotonta?
Vika ei taida ollakaan kuntien koossa tai väestöpohjassa. Vika on reviiriajatteluun juuttuneissa päättäjissä.

Tilastokeskus puolestaan piirtelee väestöennusteen "vappuviuhkaa" periaatteella "tähän saakka kasvu on ollut jatkuvaa, mutta tästä eteenpäin väestö vähenee". Vuoden 1973 ennusteen mukaan maksimi 4,65 miljoonaa piti saavuttaa 1980. Sittemmin jokainen seuraava ennuste on ollut edellistä korkeampi, mutta väestön vähenemisperiaatteesta ei ole luovuttu.
Ennusteiden pitäisi olla päätöksenteon perusteena, ja sellaisena niistä sopii odottaa ainakin kohtalista luotettavuutta. Vuoden 1973 ennuste on osoittautunut oleellisesti virheelliseksi, eikä toistaiseksi yksikään sen jälkeenkään tehty ennuste ole ollut edes oikeansuuntainen.
Luottamushenkilöiden tehtävänä on luottaa, kyllä tuoreimmat ennusteet ovat luotettavia! Ja kuntien asukasluvut liian pieniä!