Suomalaiset historiapäivät Lahdessa avannut puhemies Paavo Lipponen nousi voimakkain sanakääntein puolustamaan Mauno Koiviston ja Seppo Tiitisen kassakaappiin sulkemien Stasi-listojen salassapitoa. Tarja Halonen on osaltaan hyväksynyt edeltäjänsä menettelyn paitsi noiden listojen, myös nk. Koiviston konklaavin asiakirjojen kohdalla. Iltalehden uutisen mukaan Lipponen kutsui listan laatijoita "nilkeiksi", niiden julkaisemista vaativia "limaisesti poliittiseen sävyyn vihjaileviksi" ja epämieluisien arkistojen kaivelua niiden "ryöstöviljelyksi, joka ei sovi ainakaan akatemiaan".
Lipponen uskoi listalla olevien tulevan leimatuiksi loppuelämäkseen riippumatta siitä, mikä on ollut listalle joutumisen peruste. Näin näyttää käyneen myös Alpo Rusille. Eri asia on, ovatko muut listalle päässeet jollakin tavalla Rusia "jalompia" tai onko heidän suojelutarpeensa julkisuutta vastaan Rusia korostetumpi. Rusin viiteryhmä huomioituna poliittisiin motiiveihin vihjaileva Lipponen ei ole tainnut katsella peiliin puhettaan laatiessa. Hänen sanavalintansakin muistuttavat erään SAK-laisen viestintäpäällikön retoriikkaan; ehkä seura on tehnyt tehtävänsä.
Epäilemättä listalle päässeiden tekemisiä ja vaikuttimia arvioitaisiin julkisuudessa heidän poliittista asemaansakin vastaan. Mutta niinhän sitä tehdään nytkin. Listojen salaamisella itse asiassa varmistetaan vain se, että eräissä nettilehdissä nimeltä mainittujen, ex-pääministeri Kalevi Sorsa, Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, ulkoministeriön valtiosihteerin tehtäviä hoitava hallinnollinen alivaltiosihteeri Arto Mansala ja poliittinen alivaltiosihteeri Jaakko Laajava, maine ei tule virallisesti puhdistetuksi.

Toisaalta - varsinkin Lipposen esiintymisfoorumi huomioituna - esiintulo vahvistaa käsitystä pysähtyneisyyden ajan jatkumisesta edelleen. Se ei ole vain kipeä muisto menneisyydestä, vaan keskeinen osa nykypäiväistä "avoimuudeksikin" kutsutta poliittista ilmastoa.
Lipposen käsitykset suomalaisten moraalista eivät vaikuta kovin rohkaisevilta. Sopinee jopa kysyä, peilaako hän käsityksensä omasta arvomaailmastaan. Jos listan julkistamista vaativat ovat "limaisia" ja poliittiseen sävyyn vihjailevia, niin minä tunnustaudun "limaiseksi", mutta en poliittiseen sävyyn vihjailevaksi. Mielestäni listat on julkistettava riippumatta siitä, minkä poliittisen ryhmän tai suunnan edustajia niiltä löytyy. Lipponen ei kuulemma ole itsekään tietoinen niiden sisällöstä. Silti hän kykenee tekemään poliittisia arvioita julkistamista vaativien motiiveista? Ehkä Lipposella on taipumuksia selvänäkemiseen. Minulta sellainen kyky puuttuu.

Olipa Lipposen viittaus rappiojournalismiin oikea tai väärä, niin ainakin halu lähihistoriamme poliittisten kipupisteiden salaaminen noin voimakkain sanoin on jo itsessään todiste häikäilemättömästä rappiopolitiikasta. Mutta onko Lipposen, Halosen ja Koiviston kannasta pääteltävissä enemmänkin SDP:n poliittisesta moraalista?