Julkisesti on tiedossa, että AY-liike tukee vasemmistopuolueita ja erityisesti SDP:tä huomattavilla summilla vuosittain. Vaalivuosina erityisesti.
Raha on kerätty palkkaan sidottuina jäsenmaksuina ja on maksajille verotuksessa vähennyskelpoinen; marginaaliveron osuus maksetaankin verovaroista.
Eivät kaikki AY-liikkeen jäsenet vasemmistopuolueita kannata. Osa on ollut toisessa puolueessa ehdokkaanakin, jopa paikallisena ääniharavana. Heidän kohdalta jäsenmaksuna kerättyjä rahoja käytetään heitä itseään vastaan.

Voisi kuvitella, että etenkin porvaripuolueet löisivät rumpua tuollaisesta epäkohdasta, mutta hyvin, hyvin hiljaista on ollut.
Kepun hiljaisuus johtunee siitä, että heille kanavoituu täysin vastaavaa verotuksessa tuettua avustusrahaa MTK:lta.
Kokoomuskin on saanut vastaavaa rahaa työnantajajärjestöiltä, EK:n TT-säätiön jo yksilöity 150.000 euroa yhtenä esimerkkinä.

Vaalirahakohun sivujuonena nousi esiin kokoomuksen yritysrypäs; tukirahat kanavoidaan niitten kautta, jolloin alkuperäinen maksaja jää piiloon. Yrityksen kautta operoimalla voidaan harrastaa nk. verosuunnitteluakin: suoran tuen sijasta "myydään" koulutukseksi kutsuttavia seminaareja, jolloin tuki muuttuu maksajalle verotuksessa vähennyskelpoiseksi. Lisäbonuksena tulee ALV:n vähennyskelpoisuus.

Kun liike-elämän lisäksi noitten seminaarien lippuja ostatetaan kolmen suuren tilaisuuksiin myös kuntien sekä kunta- ja maakuntaliittojen varoilla, kasvaa yhteiskunnan piilotuki miljoonaluokkaan.
Erityisen ongelmallista noitten julkisyhteisöjen varojen käyttö on siksi, että päätökset osallistumisesta - ja maksamisesta - on tehty jossakin aivan muualla kuin virallisissa päätöksentekoelimissä. Pöytäkirjoja tai muitakaan julkistettavia dokumentteja niistä ei ole olemassa. Yhteiset rahat ovat liikahtaneet nk. "sulle-mulle -sopimuksella", mutta ainakaan maksatuksesta päättänyt Jyväskylän kansliapäällikkö Maija-Liisa Havia ei lehtihaastattelun mukaan muista yksityiskohtia.
Laillisuus on vähintään kyseenalainen. Jollakin tavalla se pitää saada selvitettyä.