KEVA:n vaalirahoitussotkujen keskipisteeseen joutunut hallituksen phj Sampsa Kataja arvioi, että poliitikkojen ja liikemiesten vaalirahoitukselle kyhäämä korttitalo on romahtamassa.
En voi väittää Katajan liioittelevan.

Näkyviin tullut rahoitus ehdokkaitten omien tukiyhdistysten kautta lienee jäämässä historiaan; haluttomuus tukijoitten julkistamiseen ja tukijaksi ilmoittautumiseen vaikuttaa niin vähäiseltä, että summat varmastikin pienenevät - ja hakevat uusia kanavia.
Paljon tähän saakka pyöriteltyjä suuremmat summat kulkevat jo nykyisellään muita reittejä. Siinä erityisesti RKP on onnistunut ruotsinkielisten yritysjohtajien muodostaman säätiön Stiftelse för ett tvåspråkigt Finland kautta; alkuperältään häivytettyä tukea on virrannut puolueelle vuosittain puolesta miljoonasta lähes miljoonaan euroon. Saajia ja summia ei anneta julkisuuteen.

Muut puolueet ovat joutuneet keräämään summansa pienemmistä puroista. Yleisimmin käytetty menetelmä on ostattaa yhteiskunnallisilla instituutioilla hinnakkaita lippuja seminaarien nimellä kulkeviin tilaisuuksiin.
Eläkevakuutusyhtiöltä on saatu muutamia tuhansia, KEVA:lta peräti 20.000 euroa. Mutta kun verkot on viritetty kaikkiin kuntiin, kuntayhtymiin, maakuntaliittoihin ja sairaanhoitopiireihinkin, niin jo parin tuhannen euron tuesta/yhteisö kertyy vuosittain hulppeat 5-10 miljoonaa euroa. Summa on kohdennettu "tasapuolisesti" kolmelle suurimmalle puolueelle. Pimennossa se on onnistuttu pitämään tekemällä päätökset jossakin muualla kuin luottamuselimissä; jos pöytäkirja ehkä onkin laadittu, ei sitä ole julkaistu.

Tuollainen vain tiettyjen poliittisten ryhmien tukeminen on siinä määrin tasapuolisuutta loukkaava, että sen laillisuus on syytä tarkistuttaa, jo pelkästään periaatteen vuoksi.